Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tärvelijä (12)

  1. henkilö, joka tärvelee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ærʋeˌlijæ/
  • tavutus: tär‧ve‧li‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tärvelijä tärvelijät
genetiivi tärvelijän tärvelijöiden
tärvelijöitten
(tärvelijäin)
partitiivi tärvelijää tärvelijöitä
akkusatiivi tärvelijä;
tärvelijän
tärvelijät
sisäpaikallissijat
inessiivi tärvelijässä tärvelijöissä
elatiivi tärvelijästä tärvelijöistä
illatiivi tärvelijään tärvelijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tärvelijällä tärvelijöillä
ablatiivi tärvelijältä tärvelijöiltä
allatiivi tärvelijälle tärvelijöille
muut sijamuodot
essiivi tärvelijänä tärvelijöinä
translatiivi tärvelijäksi tärvelijöiksi
abessiivi tärvelijättä tärvelijöittä
instruktiivi tärvelijöin
komitatiivi tärvelijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tärvelijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa