Substantiivi

muokkaa

täydentäjä (10)

  1. henkilö, joka täydentää

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪æy̯denˌt̪æjæ/
  • tavutus: täy‧den‧tä‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi täydentäjä täydentäjät
genetiivi täydentäjän täydentäjien
(täydentäjäin)
partitiivi täydentäjää täydentäjiä
akkusatiivi täydentäjä;
täydentäjän
täydentäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi täydentäjässä täydentäjissä
elatiivi täydentäjästä täydentäjistä
illatiivi täydentäjään täydentäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi täydentäjällä täydentäjillä
ablatiivi täydentäjältä täydentäjiltä
allatiivi täydentäjälle täydentäjille
muut sijamuodot
essiivi täydentäjänä täydentäjinä
translatiivi täydentäjäksi täydentäjiksi
abessiivi täydentäjättä täydentäjittä
instruktiivi täydentäjin
komitatiivi täydentäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo täydentäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa