Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

täyttymys (39)[1]

  1. se, että jokin täytyy jostakin
    unelmien täyttymys
    Vahvistuksen sakramentti vie täyttymykseen kasteessa saadun armon ja Jumalan Hengen vaikutuksen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪æy̯t̪ːymys/
  • tavutus: täyt‧ty‧mys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi täyttymys täyttymykset
genetiivi täyttymyksen täyttymysten
täyttymyksien
partitiivi täyttymystä täyttymyksiä
akkusatiivi täyttymys;
täyttymyksen
täyttymykset
sisäpaikallissijat
inessiivi täyttymyksessä täyttymyksissä
elatiivi täyttymyksestä täyttymyksistä
illatiivi täyttymykseen täyttymyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi täyttymyksellä täyttymyksillä
ablatiivi täyttymykseltä täyttymyksiltä
allatiivi täyttymykselle täyttymyksille
muut sijamuodot
essiivi täyttymyksenä täyttymyksinä
translatiivi täyttymykseksi täyttymyksiksi
abessiivi täyttymyksettä täyttymyksittä
instruktiivi täyttymyksin
komitatiivi täyttymyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo täyttymykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
täyttymys-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39