törmääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatörmääminen (38)
- teonnimi verbistä törmätä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | törmääminen | törmäämiset |
genetiivi | törmäämisen | törmäämisten törmäämisien |
partitiivi | törmäämistä | törmäämisiä |
akkusatiivi | törmääminen; törmäämisen |
törmäämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | törmäämisessä | törmäämisissä |
elatiivi | törmäämisestä | törmäämisistä |
illatiivi | törmäämiseen | törmäämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | törmäämisellä | törmäämisillä |
ablatiivi | törmäämiseltä | törmäämisiltä |
allatiivi | törmäämiselle | törmäämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | törmäämisenä (törmäämisnä) |
törmäämisinä |
translatiivi | törmäämiseksi | törmäämisiksi |
abessiivi | törmäämisettä | törmäämisittä |
instruktiivi | – | törmäämisin |
komitatiivi | – | törmäämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | törmäämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
törmäämis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- törmääminen Tieteen termipankissa