Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

taarna (9)

  1. mikä tahansa taarnojen suvun (Cladium) kasvi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taarna taarnat
genetiivi taarnan taarnojen
(taarnain)
partitiivi taarnaa taarnoja
akkusatiivi taarna;
taarnan
taarnat
sisäpaikallissijat
inessiivi taarnassa taarnoissa
elatiivi taarnasta taarnoista
illatiivi taarnaan taarnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taarnalla taarnoilla
ablatiivi taarnalta taarnoilta
allatiivi taarnalle taarnoille
muut sijamuodot
essiivi taarnana taarnoina
translatiivi taarnaksi taarnoiksi
abessiivi taarnatta taarnoitta
instruktiivi taarnoin
komitatiivi taarnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taarna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha indoeurooppalainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • taarna Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.