SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

taho (1)[1]

  1. toimija tai osapuoli jossakin asiassa
  2. (paikallissijoissa) suunta; näkökanta
    kukin poistuivat omalle taholleen
    tarkastella monelta taholta
  3. (geometria) tahko

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑho/
  • tavutus: ta‧ho

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taho tahot
genetiivi tahon tahojen
partitiivi tahoa tahoja
akkusatiivi taho;
tahon
tahot
sisäpaikallissijat
inessiivi tahossa tahoissa
elatiivi tahosta tahoista
illatiivi tahoon tahoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taholla tahoilla
ablatiivi taholta tahoilta
allatiivi taholle tahoille
muut sijamuodot
essiivi tahona tahoina
translatiivi tahoksi tahoiksi
abessiivi tahotta tahoitta
instruktiivi tahoin
komitatiivi tahoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Tahko ja taho sanoja on pidetty yhteenkuuluvina merkityksen ja rakenteellisen samankaltaisuuden takia; taho-sanaa voitaisiin nimittäin pitää tahko-sanan heikkoasteisesta muodosta yleistettynä muotona. Tähän selitykseen ei kutenkaan sovi se, että myös vepsän kielestä löytyy vastineet molemmille sanoille (tahk ’tahko’, taho ’taho’), vaikka kielessä ei astevaihtelua ole. Taho sanaa pidetään siten itsenäisenä sanana, joka on alkuaan mahdollisesti merkinnyt ’paikkaa’.[2]

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • taho Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana taho