taho
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- toimija tai osapuoli jossakin asiassa
- (paikallissijoissa) suunta; näkökanta
- kukin poistuivat omalle taholleen
- tarkastella monelta taholta
- (geometria) tahko
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑho/
- tavutus: ta‧ho
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taho | tahot |
| genetiivi | tahon | tahojen |
| partitiivi | tahoa | tahoja |
| akkusatiivi | taho; tahon |
tahot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tahossa | tahoissa |
| elatiivi | tahosta | tahoista |
| illatiivi | tahoon | tahoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taholla | tahoilla |
| ablatiivi | taholta | tahoilta |
| allatiivi | taholle | tahoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tahona | tahoina |
| translatiivi | tahoksi | tahoiksi |
| abessiivi | tahotta | tahoitta |
| instruktiivi | – | tahoin |
| komitatiivi | – | tahoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Tahko ja taho sanoja on pidetty yhteenkuuluvina merkityksen ja rakenteellisen samankaltaisuuden takia; taho-sanaa voitaisiin nimittäin pitää tahko-sanan heikkoasteisesta muodosta yleistettynä muotona. Tähän selitykseen ei kutenkaan sovi se, että myös vepsän kielestä löytyy vastineet molemmille sanoille (tahk ’tahko’, taho ’taho’), vaikka kielessä ei astevaihtelua ole. Taho sanaa pidetään siten itsenäisenä sanana, joka on alkuaan mahdollisesti merkinnyt ’paikkaa’.[2]
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: tahokas
Aiheesta muualla muokkaa
- taho Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana taho.