taimettuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaataimettuminen (38)
- teonnimi verbistä taimettua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taimettuminen | taimettumiset |
| genetiivi | taimettumisen | taimettumisten taimettumisien |
| partitiivi | taimettumista | taimettumisia |
| akkusatiivi | taimettuminen; taimettumisen |
taimettumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taimettumisessa | taimettumisissa |
| elatiivi | taimettumisesta | taimettumisista |
| illatiivi | taimettumiseen | taimettumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taimettumisella | taimettumisilla |
| ablatiivi | taimettumiselta | taimettumisilta |
| allatiivi | taimettumiselle | taimettumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taimettumisena (taimettumisna) |
taimettumisina |
| translatiivi | taimettumiseksi | taimettumisiksi |
| abessiivi | taimettumisetta | taimettumisitta |
| instruktiivi | – | taimettumisin |
| komitatiivi | – | taimettumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taimettumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taimettumis- | |