taimetus

Suomi

Substantiivi

taimetus (39)

taimettaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ɑi̯met̪us/
tavutus: tai‧me‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	taimetus	taimetukset
genetiivi	taimetuksen	taimetusten taimetuksien
partitiivi	taimetusta	taimetuksia
akkusatiivi	taimetus; taimetuksen	taimetukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	taimetuksessa	taimetuksissa
elatiivi	taimetuksesta	taimetuksista
illatiivi	taimetukseen	taimetuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	taimetuksella	taimetuksilla
ablatiivi	taimetukselta	taimetuksilta
allatiivi	taimetukselle	taimetuksille
muut sijamuodot
essiivi	taimetuksena	taimetuksina
translatiivi	taimetukseksi	taimetuksiksi
abessiivi	taimetuksetta	taimetuksitta
instruktiivi	–	taimetuksin
komitatiivi	–	taimetuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	taimetukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	taimetus-

Etymologia

johdos verbistä taimettaa (taimet- + -us)

Käännökset

1. taimettaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

taimetus Kielitoimiston sanakirjassa