taipuileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaataipuileminen (38)
- teonnimi verbistä taipuilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taipuileminen | taipuilemiset |
| genetiivi | taipuilemisen | taipuilemisten taipuilemisien |
| partitiivi | taipuilemista | taipuilemisia |
| akkusatiivi | taipuileminen; taipuilemisen |
taipuilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taipuilemisessa | taipuilemisissa |
| elatiivi | taipuilemisesta | taipuilemisista |
| illatiivi | taipuilemiseen | taipuilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taipuilemisella | taipuilemisilla |
| ablatiivi | taipuilemiselta | taipuilemisilta |
| allatiivi | taipuilemiselle | taipuilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taipuilemisena (taipuilemisna) |
taipuilemisina |
| translatiivi | taipuilemiseksi | taipuilemisiksi |
| abessiivi | taipuilemisetta | taipuilemisitta |
| instruktiivi | – | taipuilemisin |
| komitatiivi | – | taipuilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taipuilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taipuilemis- | |