Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

taivaltaja (10)

  1. henkilö, joka taivaltaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯ʋɑlˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: tai‧val‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taivaltaja taivaltajat
genetiivi taivaltajan taivaltajien
(taivaltajain)
partitiivi taivaltajaa taivaltajia
akkusatiivi taivaltaja;
taivaltajan
taivaltajat
sisäpaikallissijat
inessiivi taivaltajassa taivaltajissa
elatiivi taivaltajasta taivaltajista
illatiivi taivaltajaan taivaltajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taivaltajalla taivaltajilla
ablatiivi taivaltajalta taivaltajilta
allatiivi taivaltajalle taivaltajille
muut sijamuodot
essiivi taivaltajana taivaltajina
translatiivi taivaltajaksi taivaltajiksi
abessiivi taivaltajatta taivaltajitta
instruktiivi taivaltajin
komitatiivi taivaltajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taivaltaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa