taivaltaja

Suomi

Substantiivi

taivaltaja (10)

henkilö, joka taivaltaa

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ɑi̯ʋɑlˌt̪ɑjɑ/
tavutus: tai‧val‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	taivaltaja	taivaltajat
genetiivi	taivaltajan	taivaltajien (taivaltajain)
partitiivi	taivaltajaa	taivaltajia
akkusatiivi	taivaltaja; taivaltajan	taivaltajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	taivaltajassa	taivaltajissa
elatiivi	taivaltajasta	taivaltajista
illatiivi	taivaltajaan	taivaltajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	taivaltajalla	taivaltajilla
ablatiivi	taivaltajalta	taivaltajilta
allatiivi	taivaltajalle	taivaltajille
muut sijamuodot
essiivi	taivaltajana	taivaltajina
translatiivi	taivaltajaksi	taivaltajiksi
abessiivi	taivaltajatta	taivaltajitta
instruktiivi	–	taivaltajin
komitatiivi	–	taivaltajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	taivaltaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka taivaltaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

taivaltaja Kielitoimiston sanakirjassa