Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tajuttomuus (40)

  1. (lääketiede) tila, jossa ihminen on tiedottomana

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑjut̪ˌt̪omuːs/
  • tavutus: ta‧jut‧to‧muus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tajuttomuus tajuttomuudet
genetiivi tajuttomuuden tajuttomuuksien
partitiivi tajuttomuutta tajuttomuuksia
akkusatiivi tajuttomuus;
tajuttomuuden
tajuttomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tajuttomuudessa tajuttomuuksissa
elatiivi tajuttomuudesta tajuttomuuksista
illatiivi tajuttomuuteen tajuttomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tajuttomuudella tajuttomuuksilla
ablatiivi tajuttomuudelta tajuttomuuksilta
allatiivi tajuttomuudelle tajuttomuuksille
muut sijamuodot
essiivi tajuttomuutena tajuttomuuksina
translatiivi tajuttomuudeksi tajuttomuuksiksi
abessiivi tajuttomuudetta tajuttomuuksitta
instruktiivi tajuttomuuksin
komitatiivi tajuttomuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tajuttomuude-
vahva vartalo tajuttomuute-
konsonantti-
vartalo
tajuttomuut-

Etymologia muokkaa

tajuton + -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

tajuttomuustila

Aiheesta muualla muokkaa