takkuileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatakkuileminen (38)
- teonnimi verbistä takkuilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | takkuileminen | takkuilemiset |
| genetiivi | takkuilemisen | takkuilemisten takkuilemisien |
| partitiivi | takkuilemista | takkuilemisia |
| akkusatiivi | takkuileminen; takkuilemisen |
takkuilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | takkuilemisessa | takkuilemisissa |
| elatiivi | takkuilemisesta | takkuilemisista |
| illatiivi | takkuilemiseen | takkuilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | takkuilemisella | takkuilemisilla |
| ablatiivi | takkuilemiselta | takkuilemisilta |
| allatiivi | takkuilemiselle | takkuilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | takkuilemisena (takkuilemisna) |
takkuilemisina |
| translatiivi | takkuilemiseksi | takkuilemisiksi |
| abessiivi | takkuilemisetta | takkuilemisitta |
| instruktiivi | – | takkuilemisin |
| komitatiivi | – | takkuilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | takkuilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
takkuilemis- | |