Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

taklaaja (10)

  1. henkilö, joka taklaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑklɑːjɑ/
  • tavutus: tak‧laa‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taklaaja taklaajat
genetiivi taklaajan taklaajien
(taklaajain)
partitiivi taklaajaa taklaajia
akkusatiivi taklaaja;
taklaajan
taklaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi taklaajassa taklaajissa
elatiivi taklaajasta taklaajista
illatiivi taklaajaan taklaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taklaajalla taklaajilla
ablatiivi taklaajalta taklaajilta
allatiivi taklaajalle taklaajille
muut sijamuodot
essiivi taklaajana taklaajina
translatiivi taklaajaksi taklaajiksi
abessiivi taklaajatta taklaajitta
instruktiivi taklaajin
komitatiivi taklaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taklaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa