Substantiivi

muokkaa

talkki (5-A)

  1. erittäin pehmeä ja rasvaiselta tuntuva, väriltään valkoinen tai vihertävä, asultaan suomuinen, kiteinen mineraali

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑlkːi/
  • tavutus: talk‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi talkki talkit
genetiivi talkin talkkien
(talkkein)
partitiivi talkkia talkkeja
akkusatiivi talkki;
talkin
talkit
sisäpaikallissijat
inessiivi talkissa talkeissa
elatiivi talkista talkeista
illatiivi talkkiin talkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi talkilla talkeilla
ablatiivi talkilta talkeilta
allatiivi talkille talkeille
muut sijamuodot
essiivi talkkina talkkeina
translatiivi talkiksi talkeiksi
abessiivi talkitta talkeitta
instruktiivi talkein
komitatiivi talkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo talki-
vahva vartalo talkki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

< ruotsi << arabia[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

talkkiliuske

Aiheesta muualla

muokkaa
  • talkki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.