Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tanakkuus (40)

  1. se, että on tanakka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑnɑkːuːs/
  • tavutus: ta‧nak‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tanakkuus tanakkuudet
genetiivi tanakkuuden tanakkuuksien
partitiivi tanakkuutta tanakkuuksia
akkusatiivi tanakkuus;
tanakkuuden
tanakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tanakkuudessa tanakkuuksissa
elatiivi tanakkuudesta tanakkuuksista
illatiivi tanakkuuteen tanakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tanakkuudella tanakkuuksilla
ablatiivi tanakkuudelta tanakkuuksilta
allatiivi tanakkuudelle tanakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi tanakkuutena tanakkuuksina
translatiivi tanakkuudeksi tanakkuuksiksi
abessiivi tanakkuudetta tanakkuuksitta
instruktiivi tanakkuuksin
komitatiivi tanakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tanakkuude-
vahva vartalo tanakkuute-
konsonantti-
vartalo
tanakkuut-

Etymologia muokkaa

sanan tanakka vartalosta tanakk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa