Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tapatus (39)

  1. tapattaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑpɑt̪us/
  • tavutus: ta‧pa‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tapatus tapatukset
genetiivi tapatuksen tapatusten
tapatuksien
partitiivi tapatusta tapatuksia
akkusatiivi tapatus;
tapatuksen
tapatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tapatuksessa tapatuksissa
elatiivi tapatuksesta tapatuksista
illatiivi tapatukseen tapatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tapatuksella tapatuksilla
ablatiivi tapatukselta tapatuksilta
allatiivi tapatukselle tapatuksille
muut sijamuodot
essiivi tapatuksena tapatuksina
translatiivi tapatukseksi tapatuksiksi
abessiivi tapatuksetta tapatuksitta
instruktiivi tapatuksin
komitatiivi tapatuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tapatukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tapatus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä tapattaa (tapat- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tapatus Kielitoimiston sanakirjassa