tarkistaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tarkistaja (10)
- henkilö, joka tarkistaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑrkisˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: tar‧kis‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarkistaja | tarkistajat |
| genetiivi | tarkistajan | tarkistajien (tarkistajain) |
| partitiivi | tarkistajaa | tarkistajia |
| akkusatiivi | tarkistaja; tarkistajan |
tarkistajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarkistajassa | tarkistajissa |
| elatiivi | tarkistajasta | tarkistajista |
| illatiivi | tarkistajaan | tarkistajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarkistajalla | tarkistajilla |
| ablatiivi | tarkistajalta | tarkistajilta |
| allatiivi | tarkistajalle | tarkistajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarkistajana | tarkistajina |
| translatiivi | tarkistajaksi | tarkistajiksi |
| abessiivi | tarkistajatta | tarkistajitta |
| instruktiivi | – | tarkistajin |
| komitatiivi | – | tarkistajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarkistaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka tarkistaa
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- tarkistaja Kielitoimiston sanakirjassa