Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tarkkaaja (10)

  1. henkilö, joka tarkkaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑrkːɑːjɑ/
  • tavutus: tark‧kaa‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarkkaaja tarkkaajat
genetiivi tarkkaajan tarkkaajien
(tarkkaajain)
partitiivi tarkkaajaa tarkkaajia
akkusatiivi tarkkaaja;
tarkkaajan
tarkkaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkkaajassa tarkkaajissa
elatiivi tarkkaajasta tarkkaajista
illatiivi tarkkaajaan tarkkaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkkaajalla tarkkaajilla
ablatiivi tarkkaajalta tarkkaajilta
allatiivi tarkkaajalle tarkkaajille
muut sijamuodot
essiivi tarkkaajana tarkkaajina
translatiivi tarkkaajaksi tarkkaajiksi
abessiivi tarkkaajatta tarkkaajitta
instruktiivi tarkkaajin
komitatiivi tarkkaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarkkaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa