Substantiivi

muokkaa

tarkkailija (12)[1]

  1. henkilö joka tarkkailee

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑrkːɑi̯ˌlijɑ/
  • tavutus: tark‧kai‧li‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarkkailija tarkkailijat
genetiivi tarkkailijan tarkkailijoiden
tarkkailijoitten
(tarkkailijain)
partitiivi tarkkailijaa tarkkailijoita
akkusatiivi tarkkailija;
tarkkailijan
tarkkailijat
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkkailijassa tarkkailijoissa
elatiivi tarkkailijasta tarkkailijoista
illatiivi tarkkailijaan tarkkailijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkkailijalla tarkkailijoilla
ablatiivi tarkkailijalta tarkkailijoilta
allatiivi tarkkailijalle tarkkailijoille
muut sijamuodot
essiivi tarkkailijana tarkkailijoina
translatiivi tarkkailijaksi tarkkailijoiksi
abessiivi tarkkailijatta tarkkailijoitta
instruktiivi tarkkailijoin
komitatiivi tarkkailijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarkkailija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä tarkkailla

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12