Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tarkkailija (12)[1]

  1. henkilö joka tarkkailee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑrkːɑi̯ˌlijɑ/
  • tavutus: tark‧kai‧li‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarkkailija tarkkailijat
genetiivi tarkkailijan tarkkailijoiden
tarkkailijoitten
(tarkkailijain)
partitiivi tarkkailijaa tarkkailijoita
akkusatiivi tarkkailija;
tarkkailijan
tarkkailijat
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkkailijassa tarkkailijoissa
elatiivi tarkkailijasta tarkkailijoista
illatiivi tarkkailijaan tarkkailijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkkailijalla tarkkailijoilla
ablatiivi tarkkailijalta tarkkailijoilta
allatiivi tarkkailijalle tarkkailijoille
muut sijamuodot
essiivi tarkkailijana tarkkailijoina
translatiivi tarkkailijaksi tarkkailijoiksi
abessiivi tarkkailijatta tarkkailijoitta
instruktiivi tarkkailijoin
komitatiivi tarkkailijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarkkailija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12