Katso myös: Tarmo

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tarmo (1)

  1. asennetyyppi, jota kuvaa jaksaminen, halu ja into; puhti, tsemppi, sisu, virkeys, voima, virta, energia, vireys, eloisuus
  2. (vanhahtava, fysiikka) energia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑrmo/
  • tavutus: tar‧mo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarmo tarmot
genetiivi tarmon tarmojen
partitiivi tarmoa tarmoja
akkusatiivi tarmo;
tarmon
tarmot
sisäpaikallissijat
inessiivi tarmossa tarmoissa
elatiivi tarmosta tarmoista
illatiivi tarmoon tarmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarmolla tarmoilla
ablatiivi tarmolta tarmoilta
allatiivi tarmolle tarmoille
muut sijamuodot
essiivi tarmona tarmoina
translatiivi tarmoksi tarmoiksi
abessiivi tarmotta tarmoitta
instruktiivi tarmoin
komitatiivi tarmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarmo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

tarmonpesä, tarmonpuuska, toimintatarmo, työtarmo

Aiheesta muualla muokkaa

  • tarmo Kielitoimiston sanakirjassa