tarmokkuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tarmokkuus (40)

  1. se, että on tarmokas

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑrmokːuːs/
  • tavutus: tar‧mok‧kuus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarmokkuus tarmokkuudet
genetiivi tarmokkuuden tarmokkuuksien
partitiivi tarmokkuutta tarmokkuuksia
akkusatiivi tarmokkuus;
tarmokkuuden
tarmokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tarmokkuudessa tarmokkuuksissa
elatiivi tarmokkuudesta tarmokkuuksista
illatiivi tarmokkuuteen tarmokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarmokkuudella tarmokkuuksilla
ablatiivi tarmokkuudelta tarmokkuuksilta
allatiivi tarmokkuudelle tarmokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi tarmokkuutena tarmokkuuksina
translatiivi tarmokkuudeksi tarmokkuuksiksi
abessiivi tarmokkuudetta tarmokkuuksitta
instruktiivi tarmokkuuksin
komitatiivi tarmokkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tarmokkuude-
vahva vartalo tarmokkuute-
konsonantti-
vartalo
tarmokkuut-

EtymologiaMuokkaa

sanan tarmokas vartalosta tarmokk- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa