tarttunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä tarttua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarttunut tarttuneet
genetiivi tarttuneen tarttuneiden
tarttuneitten
partitiivi tarttunutta tarttuneita
akkusatiivi tarttunut; tarttuneen tarttuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi tarttuneessa tarttuneissa
elatiivi tarttuneesta tarttuneista
illatiivi tarttuneeseen tarttuneisiin
tarttuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarttuneella tarttuneilla
ablatiivi tarttuneelta tarttuneilta
allatiivi tarttuneelle tarttuneille
muut sijamuodot
essiivi tarttuneena tarttuneina
translatiivi tarttuneeksi tarttuneiksi
abessiivi tarttuneetta tarttuneitta
instruktiivi tarttunein
komitatiivi tarttuneine