Katso myös: Tatar

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tatar (32-C)

  1. jokin tatarkasvien heimon (Polygonaceae) kasvi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑt̪ɑr/
  • tavutus: ta‧tar

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tatar tattaret
genetiivi tattaren tatarten
tattarien
partitiivi tatarta tattaria
akkusatiivi tatar;
tattaren
tattaret
sisäpaikallissijat
inessiivi tattaressa tattarissa
elatiivi tattaresta tattarista
illatiivi tattareen tattariin
ulkopaikallissijat
adessiivi tattarella tattarilla
ablatiivi tattarelta tattarilta
allatiivi tattarelle tattarille
muut sijamuodot
essiivi tattarena
(tatarna)
tattarina
translatiivi tattareksi tattariksi
abessiivi tattaretta tattaritta
instruktiivi tattarin
komitatiivi tattarine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tattare-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tatar-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

nurmitatar, tatarkasvi, vesitatar

Aiheesta muualla muokkaa

  • tatar Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska muokkaa

Adjektiivi muokkaa

tatar m., tatare [luo] f. (monikko tatars [luo] m., tatares [luo] f.)

  1. tataari-
    la capitale tatare, Kazan

Substantiivi muokkaa

tatar m. (ei monikkoa)

  1. tataarin kieli

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tatar yl. (3) (yks. määr. tataren [luo], mon. epämäär. tatarer [luo], mon. määr. tatarerna [luo])

  1. tataari