Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tautofonia (12)[1]

  1. samankaltaisesti ääntyvien sanojen (häiritsevää tai tarpeetonta) toistumista lähekkäin silloin, kun kyseessä ei ole harkittu teho- tai tyylikeino.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tautofonia tautofoniat
genetiivi tautofonian tautofonioiden
tautofonioitten
(tautofoniain)
partitiivi tautofoniaa tautofonioita
akkusatiivi tautofonia;
tautofonian
tautofoniat
sisäpaikallissijat
inessiivi tautofoniassa tautofonioissa
elatiivi tautofoniasta tautofonioista
illatiivi tautofoniaan tautofonioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tautofonialla tautofonioilla
ablatiivi tautofonialta tautofonioilta
allatiivi tautofonialle tautofonioille
muut sijamuodot
essiivi tautofoniana tautofonioina
translatiivi tautofoniaksi tautofonioiksi
abessiivi tautofoniatta tautofonioitta
instruktiivi tautofonioin
komitatiivi tautofonioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tautofonia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12