teitittely
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaateitittely (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ei̯t̪it̪ˌt̪ely/
- tavutus: tei‧tit‧te‧ly
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | teitittely | teitittelyt |
| genetiivi | teitittelyn | teitittelyjen teitittelyiden teitittelyitten |
| partitiivi | teitittelyä | teitittelyitä teitittelyjä |
| akkusatiivi | teitittely; teitittelyn |
teitittelyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | teitittelyssä | teitittelyissä |
| elatiivi | teitittelystä | teitittelyistä |
| illatiivi | teitittelyyn | teitittelyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | teitittelyllä | teitittelyillä |
| ablatiivi | teitittelyltä | teitittelyiltä |
| allatiivi | teitittelylle | teitittelyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | teitittelynä | teitittelyinä |
| translatiivi | teitittelyksi | teitittelyiksi |
| abessiivi | teitittelyttä | teitittelyittä |
| instruktiivi | – | teitittelyin |
| komitatiivi | – | teitittelyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | teitittely- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- verbi teititellä + johdin -y
Käännökset
muokkaa1. teititteleminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- teitittely Kielitoimiston sanakirjassa