Substantiivi

muokkaa

teoreema (9)[1]

Katso artikkeli Teoreema Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (matematiikka) lause, aukottomasti tosi propositio

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪eoˌreːmɑ/
  • tavutus: te‧o‧ree‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teoreema teoreemat
genetiivi teoreeman teoreemojen
(teoreemain)
partitiivi teoreemaa teoreemoja
akkusatiivi teoreema;
teoreeman
teoreemat
sisäpaikallissijat
inessiivi teoreemassa teoreemoissa
elatiivi teoreemasta teoreemoista
illatiivi teoreemaan teoreemoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi teoreemalla teoreemoilla
ablatiivi teoreemalta teoreemoilta
allatiivi teoreemalle teoreemoille
muut sijamuodot
essiivi teoreemana teoreemoina
translatiivi teoreemaksi teoreemoiksi
abessiivi teoreematta teoreemoitta
instruktiivi teoreemoin
komitatiivi teoreemoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo teoreema-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9