Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

terhakkuus (40)

  1. se ominaisuus, että on terhakka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪erhɑkːuːs/
  • tavutus: ter‧hak‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi terhakkuus terhakkuudet
genetiivi terhakkuuden terhakkuuksien
partitiivi terhakkuutta terhakkuuksia
akkusatiivi terhakkuus;
terhakkuuden
terhakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi terhakkuudessa terhakkuuksissa
elatiivi terhakkuudesta terhakkuuksista
illatiivi terhakkuuteen terhakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi terhakkuudella terhakkuuksilla
ablatiivi terhakkuudelta terhakkuuksilta
allatiivi terhakkuudelle terhakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi terhakkuutena terhakkuuksina
translatiivi terhakkuudeksi terhakkuuksiksi
abessiivi terhakkuudetta terhakkuuksitta
instruktiivi terhakkuuksin
komitatiivi terhakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo terhakkuude-
vahva vartalo terhakkuute-
konsonantti-
vartalo
terhakkuut-

Etymologia muokkaa

sanan terhakka vartalosta terhakk- ja suffiksista -uus tai sanan terhakas vartalosta terhakk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa