teriminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaateriminen (38)
- teonnimi verbistä teriä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | teriminen | terimiset |
| genetiivi | terimisen | terimisten terimisien |
| partitiivi | terimistä | terimisiä |
| akkusatiivi | teriminen; terimisen |
terimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | terimisessä | terimisissä |
| elatiivi | terimisestä | terimisistä |
| illatiivi | terimiseen | terimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | terimisellä | terimisillä |
| ablatiivi | terimiseltä | terimisiltä |
| allatiivi | terimiselle | terimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | terimisenä (terimisnä) |
terimisinä |
| translatiivi | terimiseksi | terimisiksi |
| abessiivi | terimisettä | terimisittä |
| instruktiivi | – | terimisin |
| komitatiivi | – | terimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | terimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
terimis- | |