Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

teritys (39)

  1. terittäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪erit̪ys/
  • tavutus: te‧ri‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teritys teritykset
genetiivi terityksen teritysten
terityksien
partitiivi teritystä terityksiä
akkusatiivi teritys;
terityksen
teritykset
sisäpaikallissijat
inessiivi terityksessä terityksissä
elatiivi terityksestä terityksistä
illatiivi teritykseen terityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi terityksellä terityksillä
ablatiivi teritykseltä terityksiltä
allatiivi teritykselle terityksille
muut sijamuodot
essiivi terityksenä terityksinä
translatiivi teritykseksi terityksiksi
abessiivi terityksettä terityksittä
instruktiivi terityksin
komitatiivi terityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo teritykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
teritys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä terittää (terit- + -ys)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ristiteritys

Aiheesta muualla muokkaa

  • teritys Kielitoimiston sanakirjassa