Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

testaus (39)

  1. se, kun testataan, testaaminen
  2. (tekniikka) järjestelmän tai laitteen oikean toimivuuden varmistaminen järjestelmällisen testaamisen avulla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪est̪ɑus/ tai /ˈt̪est̪ɑu̯s/
  • tavutus: tes‧ta‧us / tes‧taus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi testaus testaukset
genetiivi testauksen testausten
testauksien
partitiivi testausta testauksia
akkusatiivi testaus;
testauksen
testaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi testauksessa testauksissa
elatiivi testauksesta testauksista
illatiivi testaukseen testauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi testauksella testauksilla
ablatiivi testaukselta testauksilta
allatiivi testaukselle testauksille
muut sijamuodot
essiivi testauksena testauksina
translatiivi testaukseksi testauksiksi
abessiivi testauksetta testauksitta
instruktiivi testauksin
komitatiivi testauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo testaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
testaus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

testausajo, testausmenetelmä, testaustulos

Aiheesta muualla muokkaa

  • testaus Kielitoimiston sanakirjassa