tiheikkö
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ihei̯kːø/
- tavutus: ti‧heik‧kö
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tiheikkö | tiheiköt |
genetiivi | tiheikön | tiheiköiden tiheiköitten tiheikköjen |
partitiivi | tiheikköä | tiheikköjä tiheiköitä |
akkusatiivi | tiheikkö; tiheikön |
tiheiköt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tiheikössä | tiheiköissä |
elatiivi | tiheiköstä | tiheiköistä |
illatiivi | tiheikköön | tiheikköihin tiheiköihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tiheiköllä | tiheiköillä |
ablatiivi | tiheiköltä | tiheiköiltä |
allatiivi | tiheikölle | tiheiköille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tiheikkönä | tiheikköinä tiheiköinä |
translatiivi | tiheiköksi | tiheiköiksi |
abessiivi | tiheiköttä | tiheiköittä |
instruktiivi | – | tiheiköin |
komitatiivi | – | tiheikköine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tiheikö- | |
vahva vartalo | tiheikkö- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A