tihutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatihutteleminen (38)
- teonnimi verbistä tihutella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tihutteleminen | tihuttelemiset |
| genetiivi | tihuttelemisen | tihuttelemisten tihuttelemisien |
| partitiivi | tihuttelemista | tihuttelemisia |
| akkusatiivi | tihutteleminen; tihuttelemisen |
tihuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tihuttelemisessa | tihuttelemisissa |
| elatiivi | tihuttelemisesta | tihuttelemisista |
| illatiivi | tihuttelemiseen | tihuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tihuttelemisella | tihuttelemisilla |
| ablatiivi | tihuttelemiselta | tihuttelemisilta |
| allatiivi | tihuttelemiselle | tihuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tihuttelemisena (tihuttelemisna) |
tihuttelemisina |
| translatiivi | tihuttelemiseksi | tihuttelemisiksi |
| abessiivi | tihuttelemisetta | tihuttelemisitta |
| instruktiivi | – | tihuttelemisin |
| komitatiivi | – | tihuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tihuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tihuttelemis- | |