Wikipedia
Katso artikkeli Tiikki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

tiikki (5-A)

  1. Etelä- ja Kaakkois-Aasian sademetsissä luontaisena kasvava lehtipuulaji (Tectona grandis)
  2. sen puuaines, jota käytetään huonekaluissa ja purjeveneiden kansien kattamiseen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪iːkːi/
  • tavutus: tiik‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiikki tiikit
genetiivi tiikin tiikkien
(tiikkein)
partitiivi tiikkiä tiikkejä
akkusatiivi tiikki;
tiikin
tiikit
sisäpaikallissijat
inessiivi tiikissä tiikeissä
elatiivi tiikistä tiikeistä
illatiivi tiikkiin tiikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiikillä tiikeillä
ablatiivi tiikiltä tiikeiltä
allatiivi tiikille tiikeille
muut sijamuodot
essiivi tiikkinä tiikkeinä
translatiivi tiikiksi tiikeiksi
abessiivi tiikittä tiikeittä
instruktiivi tiikein
komitatiivi tiikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tiiki-
vahva vartalo tiikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  Tämän sana-artikkelin tietojen paikkansapitävyys on kyseenalaistettu, ja artikkeli tarvitsee tarkistamista.

Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella epäselvyyksistä.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tiikki Kielitoimiston sanakirjassa