tiine
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaatiine (48) (ei vertailuasteita)
- sellainen, joka kantaa vasikkaa eli on raskaana (lehmästä)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪iːneˣ/
- tavutus: tii‧ne
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tiine | tiineet |
genetiivi | tiineen | tiineiden tiineitten |
partitiivi | tiinettä | tiineitä |
akkusatiivi | tiine; tiineen |
tiineet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tiineessä | tiineissä |
elatiivi | tiineestä | tiineistä |
illatiivi | tiineeseen | tiineisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tiineellä | tiineillä |
ablatiivi | tiineeltä | tiineiltä |
allatiivi | tiineelle | tiineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tiineenä | tiineinä |
translatiivi | tiineeksi | tiineiksi |
abessiivi | tiineettä | tiineittä |
instruktiivi | – | tiinein |
komitatiivi | – | tiineine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |
Etymologia
muokkaavanha iranilainen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: tiineys
- verbit: tiineyttää
Aiheesta muualla
muokkaaViro
muokkaaAdjektiivi
muokkaatiine
Viitteet
muokkaa- ↑ Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.