Adjektiivi

muokkaa

tiine (48) (ei vertailuasteita)

  1. sellainen, joka kantaa vasikkaa eli on raskaana (lehmästä)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪iːneˣ/
  • tavutus: tii‧ne

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiine tiineet
genetiivi tiineen tiineiden
tiineitten
partitiivi tiinettä tiineitä
akkusatiivi tiine;
tiineen
tiineet
sisäpaikallissijat
inessiivi tiineessä tiineissä
elatiivi tiineestä tiineistä
illatiivi tiineeseen tiineisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiineellä tiineillä
ablatiivi tiineeltä tiineiltä
allatiivi tiineelle tiineille
muut sijamuodot
essiivi tiineenä tiineinä
translatiivi tiineeksi tiineiksi
abessiivi tiineettä tiineittä
instruktiivi tiinein
komitatiivi tiineine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}

Etymologia

muokkaa

vanha iranilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tiine Kielitoimiston sanakirjassa
  • tiine Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Adjektiivi

muokkaa

tiine

  1. tiine

Viitteet

muokkaa
  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.