Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tiirailu (2)

  1. tiiraileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪iːrɑi̯lu/
  • tavutus: tii‧rai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiirailu tiirailut
genetiivi tiirailun tiirailujen
tiirailuiden
tiirailuitten
partitiivi tiirailua tiirailuita
tiirailuja
akkusatiivi tiirailu;
tiirailun
tiirailut
sisäpaikallissijat
inessiivi tiirailussa tiirailuissa
elatiivi tiirailusta tiirailuista
illatiivi tiirailuun tiirailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiirailulla tiirailuilla
ablatiivi tiirailulta tiirailuilta
allatiivi tiirailulle tiirailuille
muut sijamuodot
essiivi tiirailuna tiirailuina
translatiivi tiirailuksi tiirailuiksi
abessiivi tiirailutta tiirailuitta
instruktiivi tiirailuin
komitatiivi tiirailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tiirailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa