[1] Tiirikoita

Substantiivi

muokkaa

tiirikka (14-A)

  1. työkalu, jolla voi avata lukon ilman avainta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪iːrikːɑ/
  • tavutus: tii‧rik‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiirikka tiirikat
genetiivi tiirikan tiirikoiden
tiirikoitten
tiirikkojen
(tiirikkain)
partitiivi tiirikkaa tiirikoita
tiirikkoja
akkusatiivi tiirikka;
tiirikan
tiirikat
sisäpaikallissijat
inessiivi tiirikassa tiirikoissa
elatiivi tiirikasta tiirikoista
illatiivi tiirikkaan tiirikkoihin
tiirikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiirikalla tiirikoilla
ablatiivi tiirikalta tiirikoilta
allatiivi tiirikalle tiirikoille
muut sijamuodot
essiivi tiirikkana tiirikkoina
tiirikoina
translatiivi tiirikaksi tiirikoiksi
abessiivi tiirikatta tiirikoitta
instruktiivi tiirikoin
komitatiivi tiirikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tiirika-
vahva vartalo tiirikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa