[1] Tiirikoita

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tiirikka (14-A)

  1. työkalu, jolla voi avata lukon ilman avainta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪iːrikːɑ/
  • tavutus: tii‧rik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiirikka tiirikat
genetiivi tiirikan tiirikoiden
tiirikoitten
tiirikkojen
(tiirikkain)
partitiivi tiirikkaa tiirikoita
tiirikkoja
akkusatiivi tiirikka;
tiirikan
tiirikat
sisäpaikallissijat
inessiivi tiirikassa tiirikoissa
elatiivi tiirikasta tiirikoista
illatiivi tiirikkaan tiirikkoihin
tiirikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiirikalla tiirikoilla
ablatiivi tiirikalta tiirikoilta
allatiivi tiirikalle tiirikoille
muut sijamuodot
essiivi tiirikkana tiirikkoina
tiirikoina
translatiivi tiirikaksi tiirikoiksi
abessiivi tiirikatta tiirikoitta
instruktiivi tiirikoin
komitatiivi tiirikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tiirika-
vahva vartalo tiirikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa