tikkuri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatikkuri (6)
- kymmenen kappaleen erä
- Tikkuri turkisnahkoja.
- (tekstiili) neulotut käsineet
- Kaulahuivi kaulaan ja tikkurit käteen.
- (tekstiili) neulottu paksu villapaita
- Ruijasta hankittu tikkuri yllä ja nutukkaat jalassa kyllä kelpasi.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ikːuri/
- tavutus: tik‧ku‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tikkuri | tikkurit |
| genetiivi | tikkurin | tikkurien tikkureiden tikkureitten |
| partitiivi | tikkuria | tikkureita tikkureja |
| akkusatiivi | tikkuri; tikkurin |
tikkurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tikkurissa | tikkureissa |
| elatiivi | tikkurista | tikkureista |
| illatiivi | tikkuriin | tikkureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tikkurilla | tikkureilla |
| ablatiivi | tikkurilta | tikkureilta |
| allatiivi | tikkurille | tikkureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tikkurina | tikkureina |
| translatiivi | tikkuriksi | tikkureiksi |
| abessiivi | tikkuritta | tikkureitta |
| instruktiivi | – | tikkurein |
| komitatiivi | – | tikkureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tikkuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- [1] latinan decuria-sanasta
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- erisnimet: Tikkurila
Aiheesta muualla
muokkaa- tikkuri Kielitoimiston sanakirjassa