timantti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- yksi hiilen viidestä allotrooppisesta muodosta
- Timantti on mineraaleista kovin.
- koruihin käytettävä raakatimantista hiottu jalokivi
- Sormukseen on upotettu kolme timanttia.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪imɑnt̪ːi/, [ˈt̪imɑ̝n̪t̪ːi]
- tavutus: ti‧mant‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | timantti | timantit |
| genetiivi | timantin | timanttien (timanttein) |
| partitiivi | timanttia | timantteja |
| akkusatiivi | timantti; timantin |
timantit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | timantissa | timanteissa |
| elatiivi | timantista | timanteista |
| illatiivi | timanttiin | timantteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | timantilla | timanteilla |
| ablatiivi | timantilta | timanteilta |
| allatiivi | timantille | timanteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | timanttina | timantteina |
| translatiivi | timantiksi | timanteiksi |
| abessiivi | timantitta | timanteitta |
| instruktiivi | – | timantein |
| komitatiivi | – | timantteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | timanti- | |
| vahva vartalo | timantti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- vulgaarilatinen *diamas, diamantis, klassisen latinan adamās, muinaiskreikan ἀδάμας, ”voittamaton”, ”lyömätön” << ἀ- + δαμάζω, vrt. arabian الماس (almas), venäjän алмаз (almaz)
Käännökset muokkaa
1. yksi hiilen viidestä allotrooppisesta muodosta
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: timanttinen
Yhdyssanat muokkaa
teollisuustimantti, timantinhionta, timantinkova, timanttiananas, timanttihäät, timanttikaivos, timanttikenttä, timanttikoru, timanttikärki, timanttilaikka, timanttineula, timanttipora, timanttisormus, timanttiveitsi, veritimantti
Aiheesta muualla muokkaa
- timantti Kielitoimiston sanakirjassa