tippi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (puhekieltä) juomaraha, palveluraha
- (biljardi) biljardikepin kärki
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ipːi/
- tavutus: tip‧pi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tippi | tipit |
| genetiivi | tipin | tippien (tippein) |
| partitiivi | tippiä | tippejä |
| akkusatiivi | tippi; tipin |
tipit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tipissä | tipeissä |
| elatiivi | tipistä | tipeistä |
| illatiivi | tippiin | tippeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tipillä | tipeillä |
| ablatiivi | tipiltä | tipeiltä |
| allatiivi | tipille | tipeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tippinä | tippeinä |
| translatiivi | tipiksi | tipeiksi |
| abessiivi | tipittä | tipeittä |
| instruktiivi | – | tipein |
| komitatiivi | – | tippeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tipi- | |
| vahva vartalo | tippi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. palveluraha
|
Ks. juomaraha |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tippi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.