tirskahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatirskahteleminen (38)
- teonnimi verbistä tirskahdella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tirskahteleminen | tirskahtelemiset |
| genetiivi | tirskahtelemisen | tirskahtelemisten tirskahtelemisien |
| partitiivi | tirskahtelemista | tirskahtelemisia |
| akkusatiivi | tirskahteleminen; tirskahtelemisen |
tirskahtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tirskahtelemisessa | tirskahtelemisissa |
| elatiivi | tirskahtelemisesta | tirskahtelemisista |
| illatiivi | tirskahtelemiseen | tirskahtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tirskahtelemisella | tirskahtelemisilla |
| ablatiivi | tirskahtelemiselta | tirskahtelemisilta |
| allatiivi | tirskahtelemiselle | tirskahtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tirskahtelemisena (tirskahtelemisna) |
tirskahtelemisina |
| translatiivi | tirskahtelemiseksi | tirskahtelemisiksi |
| abessiivi | tirskahtelemisetta | tirskahtelemisitta |
| instruktiivi | – | tirskahtelemisin |
| komitatiivi | – | tirskahtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tirskahtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tirskahtelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi tirskahdella + johdin -minen