tirskutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatirskutteleminen (38)
- teonnimi verbistä tirskutella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tirskutteleminen | tirskuttelemiset |
genetiivi | tirskuttelemisen | tirskuttelemisten tirskuttelemisien |
partitiivi | tirskuttelemista | tirskuttelemisia |
akkusatiivi | tirskutteleminen; tirskuttelemisen |
tirskuttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tirskuttelemisessa | tirskuttelemisissa |
elatiivi | tirskuttelemisesta | tirskuttelemisista |
illatiivi | tirskuttelemiseen | tirskuttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tirskuttelemisella | tirskuttelemisilla |
ablatiivi | tirskuttelemiselta | tirskuttelemisilta |
allatiivi | tirskuttelemiselle | tirskuttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tirskuttelemisena (tirskuttelemisna) |
tirskuttelemisina |
translatiivi | tirskuttelemiseksi | tirskuttelemisiksi |
abessiivi | tirskuttelemisetta | tirskuttelemisitta |
instruktiivi | – | tirskuttelemisin |
komitatiivi | – | tirskuttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tirskuttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tirskuttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi tirskutella + johdin -minen