Substantiivi

muokkaa

tivoli (6)[1]

  1. huvipuisto, erityisesti kiertävä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪iʋoli/
  • tavutus: ti‧vo‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tivoli tivolit
genetiivi tivolin tivolien
tivoleiden
tivoleitten
partitiivi tivolia tivoleita
tivoleja
akkusatiivi tivoli;
tivolin
tivolit
sisäpaikallissijat
inessiivi tivolissa tivoleissa
elatiivi tivolista tivoleista
illatiivi tivoliin tivoleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tivolilla tivoleilla
ablatiivi tivolilta tivoleilta
allatiivi tivolille tivoleille
muut sijamuodot
essiivi tivolina tivoleina
translatiivi tivoliksi tivoleiksi
abessiivi tivolitta tivoleitta
instruktiivi tivolein
komitatiivi tivoleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tivoli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sana pohjautuu italialaisen Tivolin kaupungin nimeen. Kaupungin aiempi nimi oli Tibur, jonne muinaisen Rooman ylimystön jäsenet rakennuttivat hienoja huviloita ja puutarhoja. Kaupungin nimi on otettu puistoihin rakennettujen huvittelupaikkojen nimitykseksi. Suomen kirjakielessä tivolin ensiesiintymä on Agathon Meurmanin 1890 julkaistussa teoksessa Sanakirja yleiseen siwistykseen kuuluwia tietoja warten.[2]

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tivoli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1321. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.