tivoli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- huvipuisto, erityisesti kiertävä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪iʋoli/
- tavutus: ti‧vo‧li
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tivoli | tivolit |
genetiivi | tivolin | tivolien tivoleiden tivoleitten |
partitiivi | tivolia | tivoleita tivoleja |
akkusatiivi | tivoli; tivolin |
tivolit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tivolissa | tivoleissa |
elatiivi | tivolista | tivoleista |
illatiivi | tivoliin | tivoleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tivolilla | tivoleilla |
ablatiivi | tivolilta | tivoleilta |
allatiivi | tivolille | tivoleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tivolina | tivoleina |
translatiivi | tivoliksi | tivoleiksi |
abessiivi | tivolitta | tivoleitta |
instruktiivi | – | tivolein |
komitatiivi | – | tivoleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tivoli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaSana pohjautuu italialaisen Tivolin kaupungin nimeen. Kaupungin aiempi nimi oli Tibur, jonne muinaisen Rooman ylimystön jäsenet rakennuttivat hienoja huviloita ja puutarhoja. Kaupungin nimi on otettu puistoihin rakennettujen huvittelupaikkojen nimitykseksi. Suomen kirjakielessä tivolin ensiesiintymä on Agathon Meurmanin 1890 julkaistussa teoksessa Sanakirja yleiseen siwistykseen kuuluwia tietoja warten.[2]
Aiheesta muualla
muokkaa- tivoli Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1321. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.