todisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatodisteleminen (38)
- teonnimi verbistä todistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | todisteleminen | todistelemiset |
genetiivi | todistelemisen | todistelemisten todistelemisien |
partitiivi | todistelemista | todistelemisia |
akkusatiivi | todisteleminen; todistelemisen |
todistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | todistelemisessa | todistelemisissa |
elatiivi | todistelemisesta | todistelemisista |
illatiivi | todistelemiseen | todistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | todistelemisella | todistelemisilla |
ablatiivi | todistelemiselta | todistelemisilta |
allatiivi | todistelemiselle | todistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | todistelemisena (todistelemisna) |
todistelemisina |
translatiivi | todistelemiseksi | todistelemisiksi |
abessiivi | todistelemisetta | todistelemisitta |
instruktiivi | – | todistelemisin |
komitatiivi | – | todistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | todistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
todistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi todistella + johdin -minen