tohtiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatohtiminen (38)
- teonnimi verbistä tohtia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tohtiminen | tohtimiset |
| genetiivi | tohtimisen | tohtimisten tohtimisien |
| partitiivi | tohtimista | tohtimisia |
| akkusatiivi | tohtiminen; tohtimisen |
tohtimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tohtimisessa | tohtimisissa |
| elatiivi | tohtimisesta | tohtimisista |
| illatiivi | tohtimiseen | tohtimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tohtimisella | tohtimisilla |
| ablatiivi | tohtimiselta | tohtimisilta |
| allatiivi | tohtimiselle | tohtimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tohtimisena (tohtimisna) |
tohtimisina |
| translatiivi | tohtimiseksi | tohtimisiksi |
| abessiivi | tohtimisetta | tohtimisitta |
| instruktiivi | – | tohtimisin |
| komitatiivi | – | tohtimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tohtimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tohtimis- | |