tohveli
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaatohveli (6)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ohʋeli/
- tavutus: toh‧ve‧li
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tohveli | tohvelit |
| genetiivi | tohvelin | tohvelien tohveleiden tohveleitten |
| partitiivi | tohvelia | tohveleita tohveleja |
| akkusatiivi | tohveli; tohvelin |
tohvelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tohvelissa | tohveleissa |
| elatiivi | tohvelista | tohveleista |
| illatiivi | tohveliin | tohveleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tohvelilla | tohveleilla |
| ablatiivi | tohvelilta | tohveleilta |
| allatiivi | tohvelille | tohveleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tohvelina | tohveleina |
| translatiivi | tohveliksi | tohveleiksi |
| abessiivi | tohvelitta | tohveleitta |
| instruktiivi | – | tohvelein |
| komitatiivi | – | tohveleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tohveli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa< ruotsi << uuskreikka[1]
Käännökset
muokkaa- Kts. aamutossu
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaaamutohveli, tohvelieläin, tohvelikukka, tohvelisankari
Aiheesta muualla
muokkaa- tohveli Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4218 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.