toikkaroiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatoikkaroiminen (38)
- teonnimi verbistä toikkaroida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | toikkaroiminen | toikkaroimiset |
genetiivi | toikkaroimisen | toikkaroimisten toikkaroimisien |
partitiivi | toikkaroimista | toikkaroimisia |
akkusatiivi | toikkaroiminen; toikkaroimisen |
toikkaroimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | toikkaroimisessa | toikkaroimisissa |
elatiivi | toikkaroimisesta | toikkaroimisista |
illatiivi | toikkaroimiseen | toikkaroimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | toikkaroimisella | toikkaroimisilla |
ablatiivi | toikkaroimiselta | toikkaroimisilta |
allatiivi | toikkaroimiselle | toikkaroimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | toikkaroimisena (toikkaroimisna) |
toikkaroimisina |
translatiivi | toikkaroimiseksi | toikkaroimisiksi |
abessiivi | toikkaroimisetta | toikkaroimisitta |
instruktiivi | – | toikkaroimisin |
komitatiivi | – | toikkaroimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | toikkaroimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
toikkaroimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi toikkaroida + johdin -minen