Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

toimekkuus (40)

  1. se, että on toimekas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪oi̯mekːuːs/
  • tavutus: toi‧mek‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toimekkuus toimekkuudet
genetiivi toimekkuuden toimekkuuksien
partitiivi toimekkuutta toimekkuuksia
akkusatiivi toimekkuus;
toimekkuuden
toimekkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi toimekkuudessa toimekkuuksissa
elatiivi toimekkuudesta toimekkuuksista
illatiivi toimekkuuteen toimekkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toimekkuudella toimekkuuksilla
ablatiivi toimekkuudelta toimekkuuksilta
allatiivi toimekkuudelle toimekkuuksille
muut sijamuodot
essiivi toimekkuutena toimekkuuksina
translatiivi toimekkuudeksi toimekkuuksiksi
abessiivi toimekkuudetta toimekkuuksitta
instruktiivi toimekkuuksin
komitatiivi toimekkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo toimekkuude-
vahva vartalo toimekkuute-
konsonantti-
vartalo
toimekkuut-

Etymologia muokkaa

sanan toimekas vartalosta toimekk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa