toiveikkuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
toiveikkuus (40)
- se, että on toiveikas
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪oi̯ʋei̯kːuːs/
- tavutus: toi‧veik‧kuus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | toiveikkuus | toiveikkuudet |
genetiivi | toiveikkuuden | toiveikkuuksien |
partitiivi | toiveikkuutta | toiveikkuuksia |
akkusatiivi | toiveikkuus; toiveikkuuden |
toiveikkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | toiveikkuudessa | toiveikkuuksissa |
elatiivi | toiveikkuudesta | toiveikkuuksista |
illatiivi | toiveikkuuteen | toiveikkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | toiveikkuudella | toiveikkuuksilla |
ablatiivi | toiveikkuudelta | toiveikkuuksilta |
allatiivi | toiveikkuudelle | toiveikkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | toiveikkuutena | toiveikkuuksina |
translatiivi | toiveikkuudeksi | toiveikkuuksiksi |
abessiivi | toiveikkuudetta | toiveikkuuksitta |
instruktiivi | – | toiveikkuuksin |
komitatiivi | – | toiveikkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | toiveikkuude- | |
vahva vartalo | toiveikkuute- | |
konsonantti- vartalo |
toiveikkuut- |
Etymologia muokkaa
sanan toiveikas vartalosta toiveikk- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. se, että on toiveikas
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- toiveikkuus Kielitoimiston sanakirjassa