tokaiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatokaiseminen (38)
- teonnimi verbistä tokaista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tokaiseminen | tokaisemiset |
| genetiivi | tokaisemisen | tokaisemisten tokaisemisien |
| partitiivi | tokaisemista | tokaisemisia |
| akkusatiivi | tokaiseminen; tokaisemisen |
tokaisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tokaisemisessa | tokaisemisissa |
| elatiivi | tokaisemisesta | tokaisemisista |
| illatiivi | tokaisemiseen | tokaisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tokaisemisella | tokaisemisilla |
| ablatiivi | tokaisemiselta | tokaisemisilta |
| allatiivi | tokaisemiselle | tokaisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tokaisemisena (tokaisemisna) |
tokaisemisina |
| translatiivi | tokaisemiseksi | tokaisemisiksi |
| abessiivi | tokaisemisetta | tokaisemisitta |
| instruktiivi | – | tokaisemisin |
| komitatiivi | – | tokaisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tokaisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tokaisemis- | |