Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tokka (10-A)

  1. (poronhoito) satojen porojen porolauma, porotokka
    Porojen tokka jutaa tunturiin.
  2. (murteellinen) eläinlauma, lapsilauma, lintuparvi
    Oli ukolla huollettavanaan akka ja tokka tenavia.
    Teerten tokka syö koivikossa urpuja.
  3. (murteellinen) nukke
    Leikeissään tytöt pukevat tokkiaan.
    Jatti-Matti piteli Liisaa polvellaan kuin tokkaa ikään.
  4. (murteellinen) pieni lankavyyhti t. käärö
    Ostin kaupungista muutaman tokan merkkuulankoja.
  5. (merenkulku) sulkusatama
    Tokassa on hyvä tilaisuus tarkistaa aluksen kuntoa myrskyn jälkeen.
  6. (merenkulku) kuivatelakka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪okːɑ/
  • tavutus: tok‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tokka tokat
genetiivi tokan tokkien
(tokkain)
partitiivi tokkaa tokkia
akkusatiivi tokka;
tokan
tokat
sisäpaikallissijat
inessiivi tokassa tokissa
elatiivi tokasta tokista
illatiivi tokkaan tokkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tokalla tokilla
ablatiivi tokalta tokilta
allatiivi tokalle tokille
muut sijamuodot
essiivi tokkana tokkina
translatiivi tokaksi tokiksi
abessiivi tokatta tokitta
instruktiivi tokin
komitatiivi tokkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo toka-
vahva vartalo tokka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

saamelainen laina[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

laivatokka, porotokka

Aiheesta muualla muokkaa

  • tokka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.